torstai 26. toukokuuta 2016

036. Laitumella

Moikka! Ihan ensin hehkutetaan tätä ihanan pirteää ulkoasua, jonka Janita taikoi tänne toissapäivänä, siis aivan upea!

Me käytiin onnistuneesti Raatilassa eikä tehty itsestämme täysin pellejä. Meillä on ollut myös huono jalkapäivä, jonka takia pomput jäivät välistä. Me ollaan ohjasajettu ominemme, me ollaan juostu pyörössä, me ollaan pidetty hauskaa, me ollaan syöty, ja ennen kaikkea me ollaan käyty MAASTOSSA. Lähdettiin sinne ihan ilman ketään turvallista kävelijää, ketään kuka kiskoo meidät pois puskasta kun allekirjoittaneella loppuu keinot ja voima. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, mihin me sellaista oltaisiin edes tarvittu? Nii-in. Ei mihinkään. Me selvittiin. Oli meillä sentään ponikaveri Penni ja ihmiskaveri Janita ettei ihan yksin pitänyt tuonne isoon, pahaan maailmaan lähteä. Ja hei, me löydettiin uusi lenkki!




Jep, ollaan myös syöty. Narun päässä ja ilman narua. Ja yhden kerran kokeiltiin kans, jos mentäisiin kesken töiden kentän laidalle syömään, mut siihen ei kyllä alettu paitsi että lälläslää, alettiinpas kun kuski ei ollut tarpeeksi vikkelä ja komentanut mua sieltä pois, oma vikas älä valita, tuumii Ressu. Ressu ei ole kesällä menossa kokonaan laitumelle, mutta saa joka päivä syödä tunnin verran Pennin kaverina tai yksinään, jos Pennillä on paastopäivä. Ikuistettiin ensimmäinen laidunreissu tältä vuodelta ja katsokaas, pullahan jopa laukkasi laitumella!

Osaa se paikallaankin olla ;)



Meillä oli myös vauhtia tarjolla, mitä en ole Ressun nähnyt ikinä ennen esittävän laitumella! Mentiin ihan pukkilaukkaa - ja vielä moneen otteeseen! Ylisuloisesta bannerista löytyykin yksi näistä.

Ressu yritti kovasti isotella Penniä, joten sai takaisin samalla mitalla.


Tuo maha. Mitä tuolle tehdään? Lisää liikuntaa vaan!


Viime päivinä ollaan oikeastaan vain humputeltu, mutta nyt ryhdistäydytään! Vieläkään en suostu treenaamaan enempää kuin kolme-neljä kertaa viikossa, ettei tuo heppa käännä mökö -vaihdetta takaisin päälle, kun siitä on juuri päästy eroon. Ensi viikolla on kuitenkin tiedossa Krista Mutasen kauan odotettu istuntatunti sekä pikku breikin jälkeen paluu Anitan tiukkaan treeniin. 


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

035. Me tehtiin se!

Moikka! Nyt on aivan pakko tulla hehkuttamaan, nimittäin me ollaan totaalisesti ylitetty itsemme - tai ainakin minä, ponista en mene sanomaan mitään.

Me nimittäin hypättiin. Esteitä. Yhdessä. Enkä mä hypännyt omineni.

Siis wau. Täytyy ehdottomasti harrastaa tuota nyt useammin, sillä jo muutaman esteen jälkeen meni kuskilla pupu pöksyihin eikä tullut sieltä millään pois. Mutta silti me hypättiin. Ravissa kavalettia ja kahdesti laukassa huima, vihreä, pelottava pystyeste, joka seistä törrötti diagonaalilla. Vaikka kuskia jännitti niin paljon että ohjaus ei hiponut edes viittäkymmentä prosenttia ja teistä tuli... No, ei siitä sen enempää. Mutta edelleen, silti me hypättiin. Ja ollaan hengissä. Molemmat.

Hmm... Olenko väärässä, vai muistuttaako tämä ratsukkoa?






Janita jälleen kerran seisoskeli kameran takana... Pakko myöntää, että tämä oli kyllä ikuistamisen arvoista, vaikka siitä ei lähes mitään tullutkaan. Mutta ei takerruta pikkuvikoihin!
Taisin muuten myös sanoa, että hypättiin? Todistusaineistoa löytyy vain kavaleteilta, nekin kovin koomisia.


Kas näin :D 

Nyt jännitämme seuraavaa koettelemustamme, perjantaita, jolloin matkaamme Raatilan Ratsupalveluille Håkan Wahlmanin ohjasajokurssille! Kävin viime perjantaina teoriakerralla, nyt en malta odottaa... 
Kuvista muuten saattaa huomata pari uutta juttua, nimittäin remonttiturpis sekä bootsit etujaloissa. Käväisin ostamassa ne perjantaina ennen Raatilan reissua, jostain kumman syystä eksyimme Janitan kanssa jälleen heppakauppaan... Ressu on niin kiva ratsastaa tuon remppiksen kanssa! Vaihdoin myös kuolaimen ohuempaan kolmipalaan, ja ainakin jatkuva mumeltaminen häipyi. Kyllä me vielä ne omat juttumme löydetään, odottakaas vain!


torstai 5. toukokuuta 2016

034. Tiistain ponipuuhat

Heippa jälleen! Yritän nyt tosiaan aktivoitua, katsotaan jääkö sille nyt sitäkään vähää aikaa, kun on yksi ja kokonainen kopukka hartioilla ;) Ei vaan, onhan se ihanaa pitää se kokonaan itse.

Totta tosiaan. Tiistaina harrastettiin kevyttä aivojumppaa "puomiällän", maton ja kavaletin kaverina. Selästä osoittautui ongelmaksi tuo ällän peruutus, joten otetaan se käsittelyyn ensin maastakäsin.

Pahoittelen huonoja piirrustustaitojani!

Tuommoinen mokoma siis. Tarkoitus on ensin mennä sisään etuperin ja peruuttaa sitten samaa reittiä takaisin. Me jätettiin tuo kulma auki, sillä Ressu vähän hätäili ja peruutti aina puomin päälle. Tämä alkoi kuitenkin sujumaan hyvin ihan vain muutaman kerran jälkeen, vaikka ensimmäiseen kolmeen tarvittiin Janita apuun. 

Ja sitten: matto. Hui. Paitsi ettei se enää ollut niin järkyttävä, viimeksi ei tultu lähellekään. Paitsi iiiiisolla hypyllä. Ja nyt ei muuten tultu käynnissä, mutta ravissa hyppimällä muutamaan otteeseen ja sitten mentiin jo ihan kuin mattoa ei ois ollutkaan. Tämä narun päässä pomppiva mikälieläinen ei tosi ollut aivan varma, tuleeko se poni sieltä, joten piti kurkkia taakse aivan koko ajan.

Ressu: "Minä minnekkää tule"



Seuraavaksi vuorossa ratsastelukuvia. Siis mikäli kuski ei näytä jauhosäkiltä. Mikä on hyvin paljon mahdollista.




tiistai 3. toukokuuta 2016

033. Suuria, suuria, muutoksen tuulia



You and me got a whole lot of history




we could be the greatest team


that the world has ever seen



You and me got a whole lot of history



so don't let it go



we can make some more



WE CAN LIVE FOREVER!



vuokraponi 6.1.2014 -->
puoliksi oma 9.4.2014 -->



oma 1.5.2016 -->

ISO kiitos Jennalle tästä vuodesta, onnenpotku persiille ja eikun uusia haasteita päin!