Nea

Pikkulinnut lauloivat, että tuo kaksijalkainen avaruusolio oli tehnyt musta
jonkinmoisen esittelyn tänne blogiin, joten ajattelin antaa samalla
mitalla takaisin!

Kaksijalkaisella avaruusoliolla tarkoitan mun pomoa, Neaa. Tai ainakin se itse on kovasti sitä mieltä, että se on mun pomo. Kuulemma se on syntynyt vuonna 2000, eli on nyt 16 vuotias. Väriltään se on kai jonkinmoinen vaaleanrautias, en mä tiedä. Välillä sen jouhet on punaiset ja välillä ruskeet ja välillä vaaleat. Mä en ymmärrä tuommoista.

Jospa mä kasaan teille tämmöisen tiivistetyn, lyhyen tietopläjäyksen:

Virallinen nimi: Nea
Lempinimi: kuuluu kutsuttavan nimillä Neponen ja Papu, joskus myös Martta
Sukupuoli. TAMMA, aina komentamassa
Syntymäaika: 10.11.2000
Säkäkorkeus: kuulemani mukaan 172 cm

Siitä ajanmäärästä minkä tuo viettää mun kanssa ei oo vaikeaa päätellä, ettei se oikein harrasta muuta. Kuulemma joskus ja jouluna se puuhailee koirien kanssa agilitya ja rallytokoa.

Oon ymmärtänyt, että tuo ei oikein perusta tosta ratsastuksesta. Sen takia me varmaan tehdäänkin aika paljon muuta kivaa (ja vähemmän kivaa....) yhdessä. Me käydään aika paljon maastossa, mistä mä tykkään, kun saa rynnätä puskaan syömään. Nea tosin aina mun safkatauon jälkeen vetäisee, ei vaan herneitä, vaan koko pakastevihannespussin sisällön sen turpaan ja ne on siellä aika pitkään. Ne tulee pois vasta, kun oon kävellyt syömättä jonkun matkaa. Ihme tyyppi. 

Maastoilun lisäksi me aina välillään leikitään jotain ihme wannabe -kiemuravääntelijöitä tai mennään tosi rennosti pitkin ohjin. Sitten joskus me vähän hypitään ja tehdään kivoja juttuja yhdessä niin, että mä juoksen Nean perässä. Se kutsuu sitä maastakäsittelyksi. Sitten taas joskus Nea pukee mulle ihan hassut vermeet, sellaisen vyö josta lähtee remmi hännän alle ja ryntäiden päältä ja jossa on toosi pitkät ohjat. Sitten me mennään kentällä niin, että mä juoksen edellä ja tuo tulee perässä. Ne yritti kans laittaa mulle semmoiset pyörillä varustetut häkkyrät perään, muutaman kerran ne oli ihan ok, mutta sitten mä hätistin ne pois mun perästä juoksemalla sairaan lujaa kenttää ympäri niin kauan, että ne kärryt luovuttivat.

Sellainen otus tuo on. Mä voisin yrittää etsiä siitä vielä muutaman kuvan lisää, niin tunnistatte ja ymmärrätte kiertää kaukaa jos tulee vastaan ;)

Ainiin, pitää kuulemma aina kertoa, kuka on ottanut kuvat, joten kerrottakoon että kameran takana näissä on ollut Janita!