052. Mustavalkoista pyykkinarutaistelua

Lauantaina 15.10 oli vuorossa taas tappelua sykeröiden kanssa, tappelua ponin pakkaamiseksi traileriin, tappelemista verryttelyssä ponin kuulolla olosta ja tappelua radalla eteenpäinliikkumisesta.

Tai sit ei. Sykeröt olivat kovin mun kavereita, siitä kiitos tallintekijälle jolta sain maailman parhaat vinkit sykeröintiin, vaikka jokin nimeltä mainitsematon Herra Poni yritti vaikeuttaa asiaa pomppimalla duracell-pupun lailla edestakas ja ylösalas pitkin käytävää, mur.
Traileriin Herra käveli kolmannella lähestymisellä ja käyttäytyi kisapaikalla yksin traileriin jäädessään varsin mallikkaasti, verkassa pystyttiin jopa laukkaamaan ilman että paikaltapoistumisen vaara häilyi yllä ja radalla liikuttiin eteenpäin.

Nämä kaikki neljä huiman hyvälaatuista kuvaa ovat
 Janitan ottamia ja K.N. Specialista

Sanoiko joku jotain kuskin ohjienpitotaidosta?

No sanoi.

Valmentaja sanoo, Janita sanoo, äiti sanoo ja tuomari sanoo. Mur. Iso Mur. Kyllähän se poni laukkaa jos allekirjoittanut pitää ohjat tuntumalla. Mutta se poni ei laukkaa jos allekirjoittanut heittää ohjanperät ponin korviin. Äh, ei näin.

Mä olin kyllä tyytyväinen, vaikka Ressulla olikin vähän omaa kivaa molemmilla radoilla

Ei, vaan mun mielestä kesken peruutuksen kuuluu peruuttaa radalta ulos, jos siihen on mahdollisuus (kakskoipinen kyllä totesi, että onneks tuomari ei nähnyt, vaikka mä en ihan ymmärrä, mitä tommoinen pieni jäynä ketään haittaa). Ja mun mielestä kesken laukan on ihan vaan poneilun ilosta kiva pysähtyä ja vähän pukittaa. Ja minkä sille pieni poni voi, jos tulee kakkahätä kesken keskiravin. Sori but ;)

Hauskaa oli ainakin, vaikka prosentit eivät hääppöisiä näyttäneet - ainakaan jos viime kertaan viittaa, tosin siihen ei ehkä kannata viitata, ne radat oli molemmat silkkaa hyvää tuuria ;) C.n radalta saatiin kuitenkin yli 60, 60.909% ja K.N. Specialista huvittavan tasan 53 %, oltiin muuten viimoisia ja meitä seuraavalla prosentit yli 58, hups...

Häntä pystyyn (ja kuskilla leuka...) ja talven jälkeen uuteen kisakauteen hyvillä mielin toivottavasti vähän parempina, katse menosuunnassa ja OHJAT TUNTUMALLA.

051. Ohjat vs. mummon pyykkinarut

Jestas, nythän allekirjoittanut ihan innostui. Kirjoittamisesta nimittäin. Ajattelin tulla sepustamaan eilisestä tunnista, jossa oltiin ihn keskenämme kahdestaan kun kaveriponit estyivät tulemasta. Sovittiin ensin niin, että Maarit ratsastaa Ressun läpi ja sitten on meikäläisen vuoro kiivetä sinne keikkumaan ja heilumaan kahden radan verran.

Kuvat ovat toissaviikon Maaritin tunnilta ja jälleen Janitan käsialaa

Ressu esitteli lievästi ilmavaa takapäätään myös Maaritille useampaan otteeseen ja sai takaisin naurut useammaltakin ihmiseltä. Ihan Mikko Mallikas se oli, kai nyt, kun kuski osasi ratsastaa. Taas saa allekirjoittanut todeta itselleen, että opettelepas ratsastamaan...

Olipas harvinaisen letkeä ja kiva ponimus kuulkaa kunnon läpiratsastuksen jälkeen! Onneksi Maarit lupasi ratsastaa Ressun ensi tiistaina, kun tämä tyttönen äiteensä kanssa päätti ihan extempore lähteä heittämään lapinreissu, vaikka sen alunperin piti jäädä tänä vuonna haaveiluksi. En pistä vastaan ;)

Nyt asiaan. Käytiin siis molemmat lauantain radat läpi ja sain niin monta ahaa-elämystä että numerot tuskin riittää.

MUTTA.

Se isoin mutta, Ne ohjat. Se ohjien pituus. Ja nimenomaan pituus, ei lyhyys eikä mikään muukaan. Mitäs jos liimaisin hanskat kiinni niihin ohjiin? 

Joka tapauksessa Ressu oli kiva ja molemmista radoista jäi hyvä fiilis, vaikka ne menivätkin vähän niin ja näin. Mutta sain kyllä palautetta. Siitä ohjien pituudesta. Ja luottoa siihen, että jos pidän ne ohjat tuntumalla enkä mummon pyykkinaruina, se laukkakin säilyy pidempään. Niinhän siinä viimeksikin kisoissa kävi, ohjat oli kädessä ja laukka pysyi yllä. Siis iskostakaamme kuskin päähän, että se ohjien pois heittäminen ei yhtään edistä sen laukan ylläpitämistä. 

Laukka oli kaksi viikkoa sitten älyttömän vaikeaa. Ja ne ohjat on älyttömän pitkät. Oppisit jo.

Hyvillä fiiliksillä odotellaan lauantaita! Tänään ponilla oli kauneudenhoitopäivä: ohenneltiin vähän harjaa lauantaina varten ja leikkailtiin vuohistupsuja ja ylikasvaneita siilejä takaisin ruotuun. Ja käytiin kentällä köpsöttämässä ilman satulaa erittäin letkeää käyntiä, ja luvatusta käyntilenkistä... No, tuli jälleen käynti-, ravi- ja laukkalenkki. Pääasia että on kivaa!

Nyt meikäläinen ottaa powerpoint onlinen kauniiseen käteen ja valmistelee shetlanninponin valjastusohjeen valmiiksi huomista varten. Näin meillä maatalousyrittäjillä menee koulussa ;) Lauantaihin!

050. Voihan (kuva-)aktiivisuus

Juuri se. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaan luvassa ihania Janitan photoja syysväreissä sekä kuvia toissapäivän irtohypytyksestä, jonka Janita järjesti allekirjoittaneen löhötessä mökillä paljussa... Monta kiitosta siis siihen suuntaan!

Tää on mun lempparikuva näistä kaikista, ei huolta, somet on jo räjäytetty ;)

En. Mua ette kuvaa. Tai ainakaan mä en höristä mun
korvia. EN. Kuvatkaa keskenänne.

Tylsää-äää-ääää!

Sitten vielä ne kaverikuvat. Tai siis niiden yritykset, sillä tuo punainen osapuoli ei kyllä ollut yhtään kuvauksellisella tuulella.

Sitten pomppuihin.

Meikäläinen löhösi kerrankin mökillä porukoiden kanssa ja sysäsi ponin Janitalle, joka otti sen mukaan hyppykarkeloihin. 

Ja hei. Lauantaina on luvassa taas kireitä nutturoita ;) Sen kisapostauksen jälkeen ei sitten saada aikaan tällaista hiljaisuutta, eiks vaan!