009. Hei pliis, Nea!

Hei taas pitkästä aikaa! Kesä näköjään aiheuttaa laiskuutta, monta kertaa olen saanut kuvamateriaalia ja ajatellut: "jes, nyt päivittelen taas blogia, kun viime kerrasta on sata vuotta!". Vaan kuinkas on käynyt? No huonosti. Montakohan kertaa olen täänkin sanonut, nyt aion taas yrittää ryhdistäytyä!

Jokatapauksessa, olen kirjoittanut viimeksi 27.7 (vaikka lupasin kirjoittaa heti riparilta tultuani kröhöm...), joten aiheita on kasautunut ihan reippaasti. En tosiaan ala jakamaan teille sitä kaikkea, vaan "parhaat palat".

Superponin taputtelua ihan urakalla 6.8 valkun jälkeen.

Aloitetaan vaikka siitä kerrasta, kun olin valmennuksessa joskus sata vuotta sitten, itseasiassa heti riparilta palaamispäivänä, eli 6.8. Siitä mulla ei oo mitään muistikuvaa mitä tehtiin tai miten meni. Tai no, ainut muistikuva on se, että poni oli ihan super!

Mitähän tälle mun istunalle tehtäisiin? Jotain sille pitäis ainakin tehdä, mä en kestä!

Sitten voidaan ottaa käsittelyyn Elite Riding Clubin 1-tason koulukisat 16.8, joissa Anita meni Ressulla käytöstapojen palauttamiseksi Helppo C:1 -radan. Ressu oli oikein mallikas, mutta ei sillä vielä riitä kunto porskuttaa sitä rataa pyöreenä ja kunnolla, c:1 on sille aivan liian rankka. Mutta laukat nousi ja pysyttiin radalla, mitä se tuskin olisi Anitan kanssa edes yrittänyt. Niin, ja normaalisti helposti lastattava pieni, ihana (lue: mini, ääliö) poniherra ei sitten kelpuuttanutkaan autoliikkeestä vuokrattua kahden hevosen koppia, ihan jäätävä työ lastaamisen kanssa! Kotona koppiin mentiin ihan maiskuttamalla ja Jennan takana taputtamalla, mutta Jatilassahan sinne koppiin ei voinut mennä, ei sitten millään! Ja voitte kahdesti arvata, oliko meillä liinaa mukana? Noup. Onneksi viereisen kopin ihmiset puolen tunnin lastausyrityksien jälkeen lainasivat meille liinaa ja auttoivat, etä saatiin herra kyytiin. Ja sitten kotio!

Mä vitsailin Jennalle, että sen kerran kun kisapaikalla käyttäydytään, ei voi matkustaa. Nyt sitten jännätään, miten lauantaina lastaudutaan, kun Jenna todennäköisesti starttaa tutulla ja turvallisessa Mäntsälän ratsastuskoululla. Yäk, jos meillä on ongelma silloinkin. 

"Noni poni, nyt ei sitte syödä eikä porsastella muutenkaan, nyt pitää k-ä-y-t-t-ä-y-t-y-ä, ymmärretty? Hyvä."

Rippikuvatkin otin Ressun kanssa, niistä(kin) kiitos Jennalle! En ole vieläkään saanut aikaiseksi poistella huonoja, sillä kuvien llukumäärä 369 ei oikein innosta tekemään sitä illalla koulun, läksyjen ja talleilun jälkeen... Tuossa pari, myöhemmin askartelen niistä jonkun pikkuruisen kuvapostauksen.

Sitten eilisiin ohjasajotreeneihin. Kävelytettiin Ressukka ohjasajaen, sillä edellisenä päivänä ponipojan kävi hoitamassa Pekka Kannus, joten eilen otettiin ihan rauhassa. Hienosti meni! Aiemmat kaksi kertaa me treenailtiin ratsastusvyön ja sykkyrälle taiteltujen jalustinremmien kanssa, mutta nyt rippilahjarahoilla ostin ihan ohjasajovyön hööksistä. Ressun mielestä vyö oli hassu (vai oliko poni hassu?). Se nimittäin tuuppi vyötä molemmilta puolilta ja tuhisi sille, kun se oli ennen suitsimista käytävällä irti hetken. 

Nuo takana näkyvät isot autot olivat alkuun vähän jänskiä, muta niihinkin totuttiin.

Noniin, nyt taas vähän tiedätte meidän maailman menosta! Huomenna maanantaina mulla ja Ressulla on Anna Rämön estetunti, ja Jenna toivottavasti tulee vaanimaan meidä kameralla. Mä olen niin kaapissa kasvanut, etten ikinä ole ollut Annan valkuissa enkä edes nähnyt koko Annaa, ja Jenna järkyttyi syvästi, jospa se huomiseen mennessä tokenisi siitä ;)