perjantai 10. kesäkuuta 2016

038. Enemmän ja vähemmän rankkoja ratsastushetkiä

Me ollaan taas innostuttu tästä ratsastelusta. Tosin satula on saanut jäädä talliin pölyyntymään (ei muuten pölyynny, ostin vihdoin sen uuden satulansuojan!) hyvin me ollaan viihdytty ilman sitäkin. Turhia tuommoiset. Vasta tänään me kaivettiin satula mukaamme, sekin lännenversiona. Ja huomenna on aika taas lainata Pennin satulaa, joten omalla on oikein rattoisa loma siellä rehuhuoneen seinustalla omassa, rakkaassa telineessään.



Noh, nyt menee ihan runoiluksi, siis asiaan. Ressu on ollut niin hyvä ja kiva viime aikoina, ettei yhtään tee mieli hypätä alas selästä! Johonkin se on aina ollut pakko lopettaa. Erikoisen hyvin meillä on mennyt tiistaiaamuna, kun olimme töissä jo seitsemän aikaan. Jestas. Janita jälleen kerran heilui kameran kanssa sunnuntaina, ilman satulaa -kuvat siis siltä päivältä. 


Keskiviikkona saatiin Arilta uudet, tuliterät monot ja taas kelpaa painella. Niissä oli oikeen kuparinaulat, varmasti menee aivan täysii. Tai luulisi ainakin, totuus on sitten asia erikseen. Ei me kovin kovaa juostu, se kokeiltiin kärryillä. Ne oli ihan ihka ekaa kertaa perässä kiinni. Mentiin suoraa ja mentiin mutkia. Ja vempaimet pysyivät matkassa. Olen erittäin ylpeä. 


Jep. Kääntäkää katseet poniin ja unohtakaa tuo kuski, joka tekee jotain aivan
omiaan. Ainakin juuri tuolla hetkellä.



Tänään me harrastettiin taas jotakin länkkäriin viittaavaa. Me käytiin Puuilossa pyörähtämässä ja sattumalta mukaan tarttui suitset... Muttakun ne oli samaa sävyä satulan kanssa ja niissä oli kans hirveesti vihreitä blingejä. Ja himputin lyhyet ohjat. 
Tänään oli pääasiassa videopäivä. Mut on meillä yksi kuvakin. Jonka laatu on huono. Eikä kuski osaa istua. Mut poni on kiva. Joten katsokaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti