tiistai 12. heinäkuuta 2016

042. Pihaponit

Kun omistaja on liian laiska leikkaamaan kokonaisen pihan nurmikkoa, on se selvä, että edes pieni osa siitä jätetään karvakorvalle ja karvakorvan kaverille. Näin siis matkasimme tänään meidän ihan omaan pihaan symään ponien kanssa.



Matkalla tapahtui vaikka ja mitä, kuten esimerkiksi hurrjan jänniä lapsia. Penni oli siivosti ja iloitsi saamastaan huomiosta, kun taas eräs kiskoi allekirjoittanutta pitkin läheisiä puskia. Ja kyllähän ne omalla terassillaan istuvat ihmiset saattavat hyvinkin hyökätä kimppuun, niin otetaan nyt varmuuden vuoksi hiukan ripeämpää askelta. Ja sitten se tärkein, eli RUOKA.

Sitten pitää tietysti saada ponista kuva torpan edessä.




Jep. Ensin kaksijalkainen miettii, että onko tässä nyt järkeä, ja seuraavaksi armoa anelee poniraukka,

Kotimatkalla oli kerrassaan järrkyttävä ruohonleikkuri, Ressu tuumasi että jääpäs itseksesi katseleen sitä oranssia hirviötä, mä lähden himaan. Ja sitten tuli rekka. Rakentarin iso, pelottava rekka. Muutama ylimääräisen pyörähdys ja sitten sassiin kohti kotia. 

Mutta niin hienosti me mentiin "isoa" tietä kotiin. Vaikka se ei ole kovin iso. Autot vaan menee kovaa.


Ja sen verran vielä, että eihän tästä kauhukaksikosta saa hyvää kuvaa vaikka kuinka yrittäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti