051. Ohjat vs. mummon pyykkinarut

Jestas, nythän allekirjoittanut ihan innostui. Kirjoittamisesta nimittäin. Ajattelin tulla sepustamaan eilisestä tunnista, jossa oltiin ihn keskenämme kahdestaan kun kaveriponit estyivät tulemasta. Sovittiin ensin niin, että Maarit ratsastaa Ressun läpi ja sitten on meikäläisen vuoro kiivetä sinne keikkumaan ja heilumaan kahden radan verran.

Kuvat ovat toissaviikon Maaritin tunnilta ja jälleen Janitan käsialaa

Ressu esitteli lievästi ilmavaa takapäätään myös Maaritille useampaan otteeseen ja sai takaisin naurut useammaltakin ihmiseltä. Ihan Mikko Mallikas se oli, kai nyt, kun kuski osasi ratsastaa. Taas saa allekirjoittanut todeta itselleen, että opettelepas ratsastamaan...

Olipas harvinaisen letkeä ja kiva ponimus kuulkaa kunnon läpiratsastuksen jälkeen! Onneksi Maarit lupasi ratsastaa Ressun ensi tiistaina, kun tämä tyttönen äiteensä kanssa päätti ihan extempore lähteä heittämään lapinreissu, vaikka sen alunperin piti jäädä tänä vuonna haaveiluksi. En pistä vastaan ;)

Nyt asiaan. Käytiin siis molemmat lauantain radat läpi ja sain niin monta ahaa-elämystä että numerot tuskin riittää.

MUTTA.

Se isoin mutta, Ne ohjat. Se ohjien pituus. Ja nimenomaan pituus, ei lyhyys eikä mikään muukaan. Mitäs jos liimaisin hanskat kiinni niihin ohjiin? 

Joka tapauksessa Ressu oli kiva ja molemmista radoista jäi hyvä fiilis, vaikka ne menivätkin vähän niin ja näin. Mutta sain kyllä palautetta. Siitä ohjien pituudesta. Ja luottoa siihen, että jos pidän ne ohjat tuntumalla enkä mummon pyykkinaruina, se laukkakin säilyy pidempään. Niinhän siinä viimeksikin kisoissa kävi, ohjat oli kädessä ja laukka pysyi yllä. Siis iskostakaamme kuskin päähän, että se ohjien pois heittäminen ei yhtään edistä sen laukan ylläpitämistä. 

Laukka oli kaksi viikkoa sitten älyttömän vaikeaa. Ja ne ohjat on älyttömän pitkät. Oppisit jo.

Hyvillä fiiliksillä odotellaan lauantaita! Tänään ponilla oli kauneudenhoitopäivä: ohenneltiin vähän harjaa lauantaina varten ja leikkailtiin vuohistupsuja ja ylikasvaneita siilejä takaisin ruotuun. Ja käytiin kentällä köpsöttämässä ilman satulaa erittäin letkeää käyntiä, ja luvatusta käyntilenkistä... No, tuli jälleen käynti-, ravi- ja laukkalenkki. Pääasia että on kivaa!

Nyt meikäläinen ottaa powerpoint onlinen kauniiseen käteen ja valmistelee shetlanninponin valjastusohjeen valmiiksi huomista varten. Näin meillä maatalousyrittäjillä menee koulussa ;) Lauantaihin!