maanantai 13. kesäkuuta 2016

039. Hirnahdus kaikki!

Aloitetaan vaikka sillä, että annapas se porkkana taskustasi tänne, mä tiedän että sulla on sellainen!

Tosiaan joo, minä ihan itse täällä tällä kertaa, pukitin Nean pöpelikköön. Se oli tulossa kirjoittamaan teille meidän estekarkeloista, mutta pieleen meni, mä ehdin ihan ite ensin. Mutta mä en jaksa hehkuttaa hyppelöistä, mulla on teille paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa! Tosin mun mielestä tää oli vain ja ainoastaan pelottavaa, mutta Nea sanoi mua nynnyksi. Ilkeetä tuommoinen haukkuminen, mua oikeasti pelotti. Ainakin vähän.


Tosiaan. Nea on saattanut teille kertoakin sellaisista hassuista vaunuista. Ne on ruskeamustat ja niissä on kaksi pyörää sekä pehmoinen penkki, ja kaksijalkaiset kutsuu niitä koppiksiksi. Kauheen vaikea sana. Joka tapauksessa, oon mahdollisesti nähnyt sellaiset ennenkin, kauan kauan sitten, ne oli ihan okei kun näin ne ekaa kertaa. Ja tokallakin oli ihan jees, vaikkakin jouduin änkeämään mun ison masun kahden tikun väliin, hyvä ettei ahtaanpaikan kammoa tule. Kolmaskin kerta meni hyvin, pääsin käveleen niiden tikkujen välissä. Ainut huono puoli siinä oli, että ne mokomat vaunut seurasivat - ihan sama minne menin.


Tänään leikittiin niillä taas. Ja ne oli ihan mun valjaissa kiinni. Vähän mua jänskätti, sit jouduin menee ilman, että Helena käveli mun vieressä samalla, kun Nea ohjasi mua niiden vaunujen takaa. Hei, ihan oikeasti, mitä kummallista järkeä on siinä, että meitsi hiihtää etiäpäin, sitten tulee vankkurit ja jengi istuu niissä? Haloo. Mua alkoi sitten vähän ottaa kans nuppiin ja vähän pitää aina ilkeillä, niin mä en sit jaksanut seistä vaikka käsky kuului.

Koska mä olen poni, mun pitää olla vähän possu, niin mä päätin sitten väistää peffaa sivuun. Mut mun hanuri törmäsi johonkin, joka ei väistänyt. Ja toisessa suunnassa oli samanmoinen. Sit alkoi jo vähän kuumottaa, niin hyppäsin sivuun. Enkä siltikään päässyt eroon siitä tiellä olevasta mokomasta, joten eikun eteenpäin. Ja, jösses, ne tuli perässä! Sit kuumotti jo pahasti, ne vaan seurasi ja seurasi. Nea jäi jo matkasta, ja meikäpoika senkun laittoi kaviota toisen eteen, mut en saanut niitä mokomia karistettua mun kannoilta. Ja kenttä on vähän pieni tommoiseen, et karkuun täytyis päästä vikkelään, mutta pakkohan se oli yrittää. Ne ei väsynyt ei millään, ja just, kun musta tuntui, että ei ne aiokaan mua syödä, se toinen tikku kolahti maahan! Pakkohan mun oli karauttaa karkuun kun jänskätti niin pirusti. Onneks ne sitten jäivät kyydistä, niin mäkin pystyin hidastaan vähäsen. Menin sit Janitan viereen turvaan, ja se keräili ne pahukset pitkät narut pois mun koivista.


Tähän väliin on muuten pakko hehkuttaa! Nea sanoi että olihan tosta jotain hyötyäkin, se nimittäin pääsi eroon niistä pitkistä naruista, joita se kutsuu ohjiksi. Ja mä kun luulin pääseväni töistä, niin ei, kun hän ilmoitti innoissaan että "jee, saan vihdoin hyvän tekosyyn ostaa uudet ja paremmat". Hitsi.

Takaisin aiheeseen. Sit me käveltiin Nean kanssa, kun mun pelottava vastustaja retkotti keskellä kenttää. Vähän mua jännitti mennä siitä ohi. Miettikää, Nea uskalsi istua niiden päälle! Sen jälkeen mä totesin, että ehkä ne onkin ihan okei. Ja mäkin uskalsin tulla ihan viereen. Ja koskea mun turvalla sitä pehmoista penkkiä. Nääh, ei se olekaan niin paha. Kyllä muakin sit vähän nolotti, ja lopuks oltiin taas ihan frendejä niiden vankkureiden kanssa. Mut tällä kertaa niin päin, et mä tulin vasta niiden perässä. Vähän mua kyllä edelleen kuumotti, mut koska ne ei syönyt kaksijalkaisiakaan, ehkä mäkin saan pitää kaikki neljä omaani.




Jep jep, nyt riittää kuulkaa poniturinat. Vaativasti tuo kaksijalkainen tuijottaa meitsiä kädet puuskassa, joten taidan livahtaa takaisin pihattoon. Heippa!

6 kommenttia:

  1. Ihana postaus, nauroin täällä ittekseni maha kippurassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä että naurattaa, se oli tarkoituskin! :D

      Poista
  2. Oi vähänkö kiva postaus! Ja ihania kuvia!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat on jälleen kerran käsialaa. Ja näinhän siinä käy, poni pääsee rämpyttään näppäimistöä niin teksti on kivaa ;)

      Poista
  3. Vastustaja retkotti keskellä kenttää, ihan paras :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut ne oli aika vastustajat. Ja sit ne retkotti. Ja oli keskellä kenttää. Ja ponia pelotti. :D

      Poista