Nyt meillä on takana ensimmäiset yhteiset esteradat, jos näin voi sanoa. Jos ei voi, niin sanotaan sitten niin, että nyt me ollaan pompittu seitsemän eri estetehtävää peräkanaa. Ja vielä kolme kertaa peräkkäin. Ja ne oli ainakin kuskin mielestä isoja. Ne oli huimia kuusikymppisiä.
Arvatkaapa muuten, miksi patistin itseni tähän? Meidät onnistuttiin miltei ylipuhumaan. Ja sitten mä onnistuin itse. Ja lopputulos on se, että meillä on ehkä estekisat ensi kuussa. Hullujen hommaa. Mutta sopii hulluille.
Ainiin. Tässä teille vielä se faktapuoli meidän menosta. Meinasin muuten kerran maistaa hiekkaa, mutta se onneksi päättyi mustaan kaulaan, ja nyt on nenä kipeä.
Allekirjoittaneessa taitaa olla jotain vikaa, kun pellehyppyjä otettiin aina tuohon punaiselle okserille. Vai johtuiko se siitä, että tolpat ja puomit oli samanväriset kuin kuskin uudet hiukset. Ihan vain välihuomiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti