Ja bussiyön jälkeen on hyvä suunnata tallille. Yleensä allekirjoittanut haluaa pitkän (tai no, pitkän ja pitkän) ponitauon jälkeen ottaa rennosti, mutta meikäläitä pisti työkärpänen ja me lähdettiin ihan oikeisiin töihin.
Meinasin luovuttaa kun heitin satulan selkään. Ressu ilmoitti että hän ei halua, ja teki mokoma sen, mitä ei ole tehnyt sitten kahden vuoden! Se pikku piru nimittäin vikkelään heilauti päätään ja näykkäsi mua käsivarresta. Onneksi sen riitti lopettamaan yksi ärähdys.
Vaikka lähteminen oli ilmeisen syvältä, niin voihan sitä työinnon määrää! Saanko heittää vielä muutaman ylimääräisen huutomerkin? Tällä hetkellä hehkutan niin paljon, että taidetaan tyytyä näihin kuviin.
Sen verran pitää vielä kyllä puhua, että hui kamalaa kun kuvistakin näkee kuinka Ressu taipuu koko ajan sisälle vasemmassa kierroksessa. Käynnissä tätä ei tapahdu, mutta ravissa ja laukassa sen näkee selkeästi. Mä en tosin ole huomannut tuota selkään, tai sitten silmä on jo turtunut siihen, sillä tuota on ilmennyt jo aiemmin. Mystistä. Ehkä me ollaan vaan jumissa. Paljon jumissa.
Tänään ponilla on luvassa Krista Mutasen puolituntinen kertaa kaksi, ensin mun kanssa ja äidin kanssa heti perään. Sitten viikonloppuna onkin tylsää yksineloa kun Janita lähtee lomailemaan. Sittenhän on aikaa samoilla pitkin poikin lähimaastoja ja pitää hauskaa kahden kesken.
Ja keskiviikkona alkaa sitten koulu. Jännittää. Toivottavasti multakin löytyy sitten sitä työintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti